yläosa_irene_2.jpg (yläosa_irene2)

Kyösti Virrankoski

 

Kuntauudistuksen kyseenalaiset säästöt.
 
Viime viikolla sosiaali-ja terveysministeriön työryhmä esitti alustavasti, että Suomessa olisi n. 20 kuntaa. Lopullinen esitys tulee vaalien jälkeen. Vaikka molemmat ministeriön ministerit sanoutuivat ajatuksesta irti, niin tuskin on savua ilman tulta.
 
Esitys muistuttaa aika paljon ns. aluekuntamallia. Sen mukaan maassamme olisi n. 20 aluekuntaa. Näille siirrettäisiin verotusoikeus. Ne vastaisivat alueensa taloudesta ja pääosasta palvelujen järjestämisestä. Aluekunnat jakautuisivat lähikuntiin, jotka saisivat varansa aluekunnilta ja hoitaisivat lähinnä paikallisia tehtäviä. Sekä aluekuntiin että lähikuntiin valittaisiin vaaleilla valtuustot.
 
Aluekuntamalli on radikaalein kuntauudistusajatus. Kokoomuksen ja Sdp:n virallisena tavoitteena on n. 100 kuntaa eli runsaan parin sadan kunnan vähennys.
 
Suuria kuntia on perusteltu taloudellisuudella, ”byrokratian määrärahat on saatava palvelujen tuottamiseen”. Onko niin.
 
Vuonna 2009 yli 100 000 asukkaan kunnissa yleishallinto oli 161 euroa/ asukas, kun kunnissa keskimäärin se oli 133 euroa. Jos koko maassa siirryttäisiin 20 kunnan järjestelmään, hallintomenojen lisäys olisi n. 130 milj. euroa. Jos taas tyydyttäisiin 100 kuntaan, mikä merkitsisi  keskimäärin yli 40 000 as kuntia, lisäys olisi ”vain” 16 miljoonaa euroa. Säästöjä ei syntyisi.
 
Entä toiminta. Alle 6000 asukkaan kunnisssa sosiaali- ja terveydenhuolto maksaa n. 3 200 euroa/asukas, vaikka yli 65 –vuotiaita on n. 23 % väestöstä. Yli 100 000 asukkaan kunnissa menot ovat n. 3120 euroa/asukas, vaikka eläkeikäisiä on vain 14,2 % eli kolmanneksen vähemmän. Taloudellisuus on siis kyseenalainen eikä puolla ministeriön 20 kunnan mallia..
 
Opetus- ja kulttuuritoimen menot ovat pienissä kunnissa n. 1200 euroa/asukas, vaikka koulut ovat yleensä pieniä. Yli 40 000 as kunnissa menot ovat n. 1330 euroa/as, vaikka koulut ovat suurempia.
 
Toteutuneet kustannukset eivät siis puolla enempää sosiaali- ja terveysministeriön aluekuntamallia kuin kokoomuksen ja  Sdp:n 100 kunnan mallia. Hallintomenot kasvaisivat molemmissa, samoin keskeiset toimintamenot.
 
Kokonaan oma kysymys on kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet. Mitä suurempi kunta, sitä kauemmaksi päätösvalta katoaa. Erilaiset kansalaistoimikunnat ja muut toimivaltaa vailla olevat elimet eivät lähidemokratiaa paikkaa. Toimielin, jolla ei ole mitään toimivaltaa, on demokratian vihollinen.
 
Suomalainen kunnallishallinto on selkeä, demokraattinen, tehokas ja maailman paras. Esim. Keski-Euroopassa paikallishallinto on sekava ja epädemokraattinen. Samoin meillä esim. terveydenhoidon kustannukset ovat vain n. puolet Yhdysvaltain järjestelmän kustannuksista ja lisäksi selvästi tasa-arvoisempi. Siksi kunnallishallintoa ei poliittisista syistä tulisi peukaloida pilalle.

 

Kyösti Virrankoski