yläosa_puhdasluonto.jpg

Miksi kannatan Jarmoa eduskuntaan?

 

Politiikka ei ole 1+1= 2 yhtälöä noudattavaa toimintaa. Jos olisi, olisi ihan sama, ketkä eduskunnassa päättäisivät yhteisistä asioistamme. Silloinhan yhteinen potti jaettaisiin siten, että kaikki saisivat siitä osansa. Politiikka ei siis ole matematiikkaa, vaikka se monesti siksi mielletään. Politiikka on valikoivaa matematiikkaa, jota ohjaavat puolueet ja heidän kansanedustajansa.

 

Jos luit tarkkaan, kiinnitit huomiosi ”heidän” sanaan. Nykyinen politiikan tekeminen on ensi kädessä puoluepolitiikkaa ja vasta sen jälkeen kansalaisten asioita ajavaa politiikkaa. Ideaalitapauksessa puoluepolitiikka voi olla tasa-arvoista ja kaikkien ihmisten etua katsovaa, mutta vain ideaalitapauksessa.

 

Väitteeni on helppo todistaa. Suomessa jo miljoona ihmistä elää toimeentulotuen varassa. Toimeentulotuki on pysynyt samassa jo toistakymmentä vuotta. Siihen ei ole tehty tarkistusta, vaikka elinkustannukset ovat kasvaneet jokaisella vaalikaudella.

Syrjäytyneiden määrä on kasvanut tasaisesti 90-luvun laman jälkeen. Kaksi talouskasvua lamavuosien jälkeen ei ulottunut syrjäytyneiden ryhmään.

 

Itse asiassa kävi päinvastoin; 90-luvun laman aikana tehtyjä leikkauksia ei korjattu vaurastumisenkaan aikana. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että silloisen laman vanhempien lapset saivat ”perinnöksi” köyhyyden ja syrjäytymisen. Realismia onkin todeta, että syrjäytymisen vaara on tällä menolla jo kolmannessa polvessa. Tämä kierre on saatava loppumaan. Muutoin köyhien vanhempien lapsilta eliminoidaan tulevaisuus jo ennen heidän itsenäisen elämänsä alkua!

 

Kaikki puolueet vannovat olevansa heikomman ihmisen puolella. Käytäntö lyö heitä poskelle. Meillä ei olisi miljoona toimeentulon varassa elävää, jos puolueet harjoittaisivat arvojensa mukaista politiikkaa. Politiikan arvioiminen on paljon helpompaa, kuin päättäjämme antavat ymmärtää. Riittää, kun katsoo pussin pohjalle laskujen maksun jälkeen. Näin yksinkertaista politiikan toimivuuden arvioiminen on!

 

Puolueuskollisuuden nimeen vannominen on tyhmää. En kannata Jarmoa siksi, että olemme molemmat keskustalaisia. Kannatan häntä siksi, että eduskunta tarvitsee ihmisiä, jotka sananmukaisesti taistelevat heikomman ihmisen puolesta! En toki ole rikkautta ja hyvinvointia vastaan, mutta ihmisoikeusaktivistina hyvinvoinnin tasa-arvoisempi toteutuminen on minulle politiikan lähtökohta ja päämäärä. Jarmossa olen nähnyt tätä asennetta.

 

Jarmo menee toki läpi, mutta se ei riitä. Jarmo tarvitsee niin suuren äänimäärän, että hänestä tulee keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, tai ministeri! Siksi meidän kannattajien tulee tehdä kaikkemme tämän mahdollistamiseksi.

 

Parhaiten se onnistuu jalkautumalla joka puolelle Pohjanmaata ja sitä kautta mahdollistaa ihmisten henkilökohtaisen tutustumisen ehdokkaaseemme. Omalta osaltani soittelen ystävilleni ja tutuille ympäri Pohjanmaata.

 

Osallistun myös hänen tilaisuuksiinsa. Tärkeintä on, että jokainen kannattaja käyttää mielikuvitustaan löytää erilaisia tapoja ihmisten kohtaamiseen. Painotan sanaa kohtaamiseen. Ihmiset eivät ole vaalikarjaa, jotka yritämme saattaa Jarmon aitaukseen. Meidän on kuultava ihminen, kuunnella hänen ilojaan ja murheitaan. Olen varma, että onnistumme tässä.

 

Rainer Friman