yläosa_jarmo_parhaimmatystavat.jpg

VAALITAISTELU ON ALKANUT

 

Tapasimme vaimon kanssa äskettäin aivan yllättäen Jarmo Korhosen. Se tapahtui Kuortaneella Osuuskaupan pihamaalla. Oli Simo Nikulan kanssa aloittelemassa vaalikiertuettaan, ympärillä oli joukko komeita kuortanelaismiehiä.

 

Tutustuin tähän eteläpohjaistuneeseen, hyvin iloiseen ja odottavin mielin poliittista maailmaa tutkailevaan nuoreen mieheen Brysselin matkalla joskus kymmenkunta vuotta sitten. Entinen oppilaani Köpi Virrankoski oli kutsunut sinne tutustumismatkalle joukon tuttaviaan ja ystäviään. Pääsin mukaan, koska Köpi oli luvannut kutsua, ja kun minä olin häntä siitä jatkuvasti muistutellut ja Anna-Maijallekin.

 

Jarmo teki iloisuudellaan ja myönteisyydellään otollisen vaikutuksen. Sain häneltä paluumatkamme alkaessa muistoksi pienen pronssisen patsaan, Tallella se on vieläkin, se esittää Napoleonia. En ole vieläkään muistanut kysyä, liittyikö vihje häneen itseensä, Köpiin vai kehen.

 

Kirjoitin noin vuosi sitten Suomenmaa-lehteen pamfletin oloisen kirjoituksen, jonka otsikko oli siihen ajankohtaan sekä sopiva että puhutteleva: ”Kuka pelkää Jarmo Korhosta?” Aikaansa seuraavat, politiikasta vähääkään kiinnostuneet suomalaiset muistavat, miten häntä höykytettiin, ja valitettavasti myös Keskustan omista riveistä. Keksittiin jos minkälaisia keinoja, jopa vaalitavan muuttamista, että mies saataisiin Seinäjoen asemalle, ja siellä sivuraiteelle.

 

Muistutin, miten puolueella ja sen edeltäjällä Maalaisliitolla oli ollut useita vahvoja puoluesihteereitä, kuten Arvo Korsimo, Pekka Silvola, Mikko Immonen ja Seppo Kääriäinen.

Isäntien ja emäntien porukassa eivät heikkotahtoiset menesty, eivät uskalla edes yrittää.

 

Miksi kampesivat miestä sivummalle? Suurin virhe taisi olla se, että hän hoiti toimitusjohtajan postiaan vahvalla otteella. Ja niin se tuppaa olemaan, että kun oikein tosissaan rappaa, kyllä siinä roiskuu. Se on yritteliään ja aikaansaavan ihmisen toimien sivutuote. Sivusta kyttääjän on helppo laskeskella tehtyjen virheiden määrää.

 

Virheiden? Inhimillistä ja virheetöntä, kivutonta elämää ilman kompastumisia ja kaatumisia on vaikea kuvitella oikeaksi ihmiselle tarkoitetuksi elämäksi. Täydellisessä ja virheettömässä, kestävän järjestyksen elämässä ei ole viihtyisää, ennen pitkää on kylmää ja kolkot olot. Lähinnä asianomainen itse kärsii puhtoisuudestaan, hyvässä järjestyksessä olevainen arvostelee muita, ja samalla palelee itse. Ympärillä on hiljaista ja elotonta.

 

Jarmo sai kritiikkiä yli lääkärinmäärän. Ei olisi ollut mikään ihme, jos mies olisi kalppinut ulos koko politiikasta, mutta onneksi ei niin ole tehnyt. Hänessä on sitä karismaa, jota uskottavuuden vuoksi missä tahansa vaativassa asemassa tarvitaan.

 

Vaikkapa vain yksi esimerkki, mihin kaikkeen hyviä miehiä ja naisia tarvitaan. Kun viime joulukuussa koulujen päättymisjuhliin valmistauduttiin maan kouluissa, jotkut, jopa näkyvät poliitikot vaativat suvaitsevaisuuden nimissä perinteisestä joulujuhlan ohjelmasta luopumista. Se tarkoitti: ei enkeleitä, ei virsiä, ei uskontomme mukaisia joululaulujamme.

 

Entinen rehtori kun olen, nämä muutosyritysten tuulet tuntuivat todella pahoilta. Huomasin näkyvistä poliitikoistamme ainakin Jyrki Kataisen niistä puheista todella sydämistyneen. ”Suvaitsevaisuus ei ole sitä, että omat perinteet lopetetaan kohteliaisuudesta muita perinteitä kohtaan”, hän lehtitiedon mukaan sanoi.

 

Tiedän, että iloisuudestaan tunnetulla Jarmolla on myös vakavat puolensa. Voin kuvitella, että joulujuhla-asioissa hän kulkee samoissa mietteissä kuin ministeri Katainen. Uskon, että Keskustan riveissä on Jarmo ja muita ehdokkaita, jotka haluavat myös uudistuksia tehdessään suhtautua riittävällä vakavuudella rikkaitten ja rakkaitten perinteittemme vaalimiseen.

 

Mutta sitä varten he tarvitsevat hyvät asemat yhteiskunnassamme!

Poistuessamme paikalta kysäisin Jarmolta, mitä hän ajattelee eteläpohjalaisuudestaan.

- Meitä on Seinäjoellakin monta kovaa, kuten Hokkanen ja Korhonen, vastasi ilkamoiva mies.

 

Kosti Rasinperä